Irlanti

Elikkäs taas vois jatkella blogin kirjoittamista, kun tuli reissun päälle lähdettyä. Edelliset postaukset ovat Tanskan -13 reissun ajoilta ja nyt sitten jatkan toisesta maasta.
Oon siis Irlannissa, Carrickmacrossissa tekemässä erikoistumisharjoittelua täysverisiittolalla seuraavat 4 kuukautta ja nyt alkaa olla ensimmäinen viikko pulkassa. Saavuin maanantaina tilalle, pidin tiistain vapaata ja keskiviikkona sitten alotettiin hommat täydellä teholla. Kämppiksenä on saksalainen nuorempi tyttö ja ens viikolla saapuu vielä ranskalainen, ja tehään siis samalla tilalla töitä.
Mie olen nyt jo aivan rakastunu Irlantiin ja irlantilaisiin. Kaikki on niin ystävällisiä, lämminhenkisiä ja puheliaita, ja itessään maa on tosi kaunis. Toki joutunu hirveesti opettelemaan uusia asioita lyhyessä ajassa, täälä ei muuta puhuta kuin englantia, koska muita suomalaisia ei kylästä ei löydy, ja toisaalta ehkä se ei haittaa. :D toinen outo asia on, että täällä ajetaan vasemmalla puolella tietä, eikä oikeella, ekan kerran ratissa oli lievästi sanoen orpo olo ja joutu tosissaan keskittymään, ettei toinen puoli autosta ole ojassa.
Tilan työt on melko kevyitä, hommaa riittää sillai että 9 tunnin aikana ei tarvitse kertaakaan peukaloita tyhjinä pyöritellä. Hommia on laidasta laitaan, aamu alotetaan tallissa olevien tammojen ja varsojen ruokkimisella, jonka jälkeen ne viedään ulos. Se, jolla on eniten energiaa lähtee kävelyttämään vuotiasta tammaa, joka on kuukauden päästä huutokaupassa ja loput lähtevät tarkistamaan ruokkimaan tammoja muilta laitumilta. Varsoja on 13 ja tammoja 24 ja vuotiaita nuoria 3.
Hommiin kuuluu tallien siistinä pito, paikkojen fiksaus, mikäli tarpeellista, hevosten ruokkiminen ja tarkastus, pihapiirin siistinä pito. Joka iltapäivä haravoidaan tallin ympäristö, niin siistiksi kuin mahdollista ja tehdään seuraavan päivän ruuat valmiiksi. Tunnelma tallilla on mahtava, hommat tehdään kunnolla ja rauhassa, ja joka hommaan perehdytään kunnolla ennen varsinaista tekemistä.
Itessään Carrickmacross ei oo kylänä iso, mutta kauppoja on paljon ja lähikylissä asuvat ihmiset käy kaupoilla Carrickissa, joten pikkukyläks oikeinkin vilkas ja meiltä on tästä talolta joku 15min kävelymatka keskustaan, ei paha.
Huomenna on vuorossa aamuvuoro ja illaks sitten Carrickmacrossin countrymusiikkifestareilla kuuntelemaan vähän Derek Ryania ja tanssimaan jiveä, ihan niinku mie semmosta osaisin, mutta hauskaa mennä piettämään ja hankkimaan uusia tuttavuuksia.

viimonen ilta ja kuvapläjäys

Läheiseltä maneesilta kuvaa, mielettömän iso ja hieno paikka ja talliosakin on valtava.

Kämppä on kun pommin jäliltä, tai no sitähän se on ku mä oon täällä asunu.

Kakkosen ja kolmosen pojat, ihan mahtipoikaporukka.

Kaveril oli jotain jännää suussa.

Tässä aamulenkillä poikien pyllyjä kattelemassa.

Kattimies.

Tarpeeks kauan ku luutuaa mennä paljainvarpasin hemmetin hiekkasessa kämpässä, niin alkaa kekseliäisyys kukoistamaan. Eikä tarvinnu luuttua erikseen käyttää, kuhan vaan jalat kastelit. Kyllä kelpaa. :D

 

Tosiaan alkaa tunnit olemaan vähissä Tanskanmaalla nyt ainaki tältä kertaa. Iltaa lähdetään vielä viettämään uskollisesti Viborgin Mäkkiin, omnom ja sit ennen kolmea ylös ja kohti Aalborgin lentokenttää. Köpiksessä on tiedossa kolmen tunnin välilasku ja sit sieltä matka jatkuu Helsinki-Vantaalle. Jee, huomenna kotona jo. On kyllä ikävä ollu, mutta olis kyllä toisaalta kiva jäädäkin. Mutta nyt ainakin kotona odottaa pieni projekti, josta sitten myöhemmin lisää. :D

Täällä alkaa olemaan varsin talvinen sää, auringon paisteesta ja raekuuroon hetkessä ja hirveeseen myräkkään, joka kestää 10 minuuttia ja kastelee kaikki vaatteet. Ihana vaan päästä kotiin palelemaan, siellä ei ainakaan näin paljon tuule. :D

viimesiä päiviä viedään

Siittolapuolen mahtavan kokonen orikarsina (yhtä iso kun mun kämppä ;)).

Perimmäisen tarhan isoja poikia, etualalla Katmos alias Kattimies Hirviloikka.

Ykkösen, kakkosen ja kolmosen tytöt. Ainut, jonka nimeltä tiiän on keskellä oleva harmaa, Graceland.

Tylleröt.

Ruska on saapunut tännekin.

Auringonlaskua.

Pieni ''sokeriton'' terveellinen iltapala.

 

Tosiaan alkaa päivät käymään vähiin näissä maisemissa, ylihuomenna paluulento Suomeen, josta sitten viikonmittainen ''loma'' ja viikon päästä paluu arkeen pyykkärinä.

Hmm, mitäs muuta. Eilen aamuyöstä lähti täältä päästä 3 nuorta traksua kohti Suomea ja tänään olivat kuulema päässeet perillekin. Säät on menny vähän laidasta laitaan, tänään paistoi koko päivän aurinko samoin kuin eilenkin aamusen kaatosateen jälkeen.

Pää on kyl nyt niin tyhjä, ettei mitään jakoa. Liikaa tullu katottua leffoja, ku ajatuksenjuoksu ihan tukossa. Huomenna kuitenkin viimenen päivä tilalla, aamutallin teon jälkeen on vuorossa kämpän siivous (voi sitä asukasraukkaa, joka tuon hullun naapurin viereen joutuu muuttamaan). Naapurikin on heränny taas eloon, eilen koko seinä täris basson voimasta, ihan hanurista, mut ei enää keskellä yötä sentään soita humppaansa ja hiiretkin on rauhottunu, tai no rauhottunu ja rauhottunu, mutta varmaan kuolleet sydäriin, kun joutuneet kuuntelemaan naapurin paskaa humppaa. Huh, olipas taas reilua, mutta pitää jatkaa tarinointia, kuhan saan itteni ojennukseen taas! :D

jee, lisää kuvia

Tytöt omenavarkaissa.

Hannah the leadermare.

Ruskee rutiainen.

Kukkuluuruu.

Tammat ja varsat lähti ulkoilemaan.

Skalsin keskusta viikonloppuna pimeän tultua, hiljasta on.

 

jepulisjee

Halliwell alias Riitta.

Talven tuloa.

Tallia, pyöröaitaus ja pikkupoikien tarha.

Ylätallia, jossa asustaa siitostammat, varsat ja kakkosen sekä kolmosen pojat.

Lapsihevonen Hansu 4wee pyöröaitailee.

Masentava ilma.

Skalsin kirkko.

 

Viime postauksesta on taas vierähtäny hiukan aikaa, päivät ja viikot vilisee ihan silmissä. Aina kun joku kysyy jostain viikonpäivästä oon ihan kujalla, siis ei mitään hajua.

Mutta siis vähän viime viikkojen kelailua, reilu viikko takaperin tilanpitäjät vei meidät ulos syömään Hobrossa pieneen ravintolaan, jonka senkään nimeä en taas muista, mutta ruoka oli aivan taivaallista ja vaikka aikasemmin en oo ollu mitenkään oluen ystävä, niin tuli kyllä otettua tarpeeks ja vähän liikaakin, mutta sillon ku joku tarjoo, niin eks sillon oo tapana juoda. Seuraavan päivän olotilan voitte vaan kuvitella, aivan järkyttävä, mutta hyvin se siinä nuoria ratsastellessa hävis ja tuli sitä seuraavana päivänä uudelleen.

Säät suosii edelleenkin, tosi harvoina päivinä sataa ja tuulee, useimmiten aurinko paistaa ja ilma on melko kosteeta. Tänäaamu oli tosin poikkeus, kun maa alko olemaan jo paikoitellen kuurassa. Jee, talvi tulee, tai no en tiiä onko se niin jee, kun joka paikka tulvii sitä räntää ja loskaa. Onneks tässä on vaan reilu viikko ennen kun pääsen siitä säätilasta nauttimaan, varmaan tulee ikävä takasin jossain vaiheessa.

Vaikka useimmiten täällä on sortunu siihen ainaseen valittamiseen ja urputtamiseen, niin on täällä kyllä paljon oppinu sekä hevosista että itsestään, paljon hyödyllistä tietoo ja taitoo tulevaisuuden varalle ja lisäks paljon rohkeutta vieraitten kielien käyttämiseen, pieni piikittelykin onnistuu. :D (hyödyllisin taito!) mutta tosiaan reilun viikon päästä maanantaina päästään taas asiaan, lentämään näillä pirullisilla koneilla, jospa vähän vähemmän olis turbulenssia, niin pääsis hengissä viel kotiinkin.

Tässä on tullu  muutaman päivän sisään hajotettua taas itteä melkosesti, mutta vielä ei ainakaan paikat ragaile. Nuori toipilastamma eilen jotain ninjaili ja läsäytti melkosen aasinpotkun suoraan lonkkaan, mutta ihme kyllä ei ees mustelmaa jääny, joko olin vaan niin paksusti pukeutunu tai sit on vähän liikaa rasvaa ympärillä (kiitos mäkin vierailujen).. Toinen tamma, loppasuu toiselta nimeltään, ahneuksissaan puras palkeenkielen suoraan kämmeneen, se siitä sitten otti ja tulehtu, mut nyt ihan nätisti parantunu. Ja kaiken kruunas viel tänään, kun olin taluttamassa pikkutyttöjä sisään ja jouduin vetäsemään Hansua pikkasen rajummin eteenpäin, niin riimunnarusta petti lukko ja suoraan huuleen. Argh, nomutta kyllä se tästä. Pakkailuja vois ehkä pikkuhiljaa alotella ja ruveta häiriköimään naapureita. Ciao!

hehe

 

 

hehe, pieni kuvapostaus.

Mutta siis viime postauksesta on taas hetkinen vierähtäny ja kaikennäköstä tässä välissä tapahtunut. Täältä päästä lähtee Suomeen kaksi nuorta, lupaavaa traksulapsukaista ja minullakin on näillä näkymin paluu Suomen kylmyyteen marraskuun alussa.

Työviikot ja -päivät ovat pitkiä ja uuvuttavia, mutta joka päivä opin jotain uutta, eritoten nuorten hevosten kanssa työskentely on äärimmäisen palkitsevaa. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun löytää yhteisen sävelen näinkin ison eläimen kanssa. Jokainen eläin opettaa jotain, jos vain osaa kuunnella ja täällä ollessani, olen kulkenut melkosen matkan ja kasvanut ihmisenä, tai ainaki siltä tuntuu. Aikasemmin toimiessani hevosten kanssa, luulin tietäväni jotain, josta en perimmiltäni ollut varma ja eläimet aisti sen. Eläimet ovat kuin peilejä, se, miten käsittelet niitä ja mitä niille teet, vaikuttaa siihen, millä tavalla eläin palvelee ihmistä ja luottaa ihmiseen. Sen huomaaminen ja siihen tietoon reagoiminen on monelle kasvunpaikka. Hienoilla ja kalliilla varusteilla ei ole siinä vaiheessa mitään merkitystä, jos hevonen ei luota ihmiseen.

Olipa taas hirveen syvällistä kirjotusta, melkeen niin syvällistä, että ajatuksenjuoksu pysähty kokonaan ja tosiaan tänään on vanhan muijan syntymäpäivät, eli mun..... hyvää syntymäpäivää siis itelleni, tein ihan mahtavan kokkailun, tai ainaki luulin niin, kana palo pikkasen ja perunat keitin ylikypsiks, hups, mut siis kokonaisuudes ihan hyvä ja suklaalevy kruunas.. :D keskiviikkona päästäänkin ihmisten ilmoille, kun tilanpitäjät vievät meidät ulos syömään jonnekin uuteen panimoon, eli tämmösiä suunnitelmia ja nyt taas valmistautumaan uuteen työpäivän aamuun (ts. helvetilliseen herätykseen), mut naapuri on ollu hiljaa eikä soita sitä paskaa humppamusiikkiansakaan ku lauantai-aamusin kello viiden aikaan, jolloin kukaan ei varmastikkaan enää halua nukkua.. mutta nyt adios mi amicos!

 

kuvapläjäys

Maastotunnelmia.

Leadermare Hannah.

Oman kotoluolan pikkutakapihaa auringon laskiessa.

Tallin lemmikki(jouluruoka)possut. Kaikki hevoset on ollu ihan ihmeissään possujen lemusta, joka tosiaan on silmiä kirvelevä. Järkyttävää..

Kaunis Hapsintapsi.

Ja vielä edustavampana..

Linssilude.

Pelloilta..

Tammoja..

Ja lisää tammoja ja varsoja, oikeen paraatimuodostelmassa sisäänoton aikana..

 

Talvi rupee pikkuhiljaa tuntumaan täälläkin, aamut alkaa olemaan niin kylmiä, ettei kahella takilla ja kaksilla housuilla tunnu enää tarkenevan ja tuulikin on jostain taas saapunu.. Olis saanu pysyä poissa, tuntuu että tuuli tekee tästä ilmasta puolet hyytävämmän ja se kylmyys menee luiden ytimiin asti.. Viikonlopuks on luvattu vielä lisäks runsatta vesisadetta, voi jee, oon niin uitettu koira aina kun tuun ratsastamasta.

Tänään oli suhteellisen ahkera päivä, aamulla käsiteltiin nuorikot ja nosteltiin kaikkien jalat, siivottiin tallit, jaettiin heinät ja oljet sekä ennen lounasta käytiin jo ensimmäinen parivaljakko ratsimassa maastossa, siitä ei kyllä oikeen mitään tullu, kun toinen tammoista oli niin pahassa kiimassa, ettei oikeen mitään muuta tehny ku kiukutellu, eipä siinä hirveessä nälässä viittiny ruveta kinaamaan minkään kanssa ja sit lounaan jälkeen käytiin viel kaks parivaljakkoo ratsimas. Toisella reissulla pääsin verestämään ninjailutaitojani, kun 4-vuotias tamma Hapsi päätti vähän ilotella laukkapätkillä. Semmosta mulliloikkaa tultiin jokunen kymmenen metri ja sit taas mentiin ku isot hevoset konsanaan. En tienny itekkään, pitikö mun itkee vai nauraa sillähetkellä, mut ilman äksidenttejä selvittiin. Viimenen parivaljakko meni asiallisesti, mut just sinäaikana sato ihan kaatamalla vettä ja tietysti sade loppu, kun päästiin tallille. Tää on just niin tätä..

Huomenna jälleen tiukka päivä, kun aamutallit saa tehtyä ja hevoset ratsastettua, niin pitää lähtee mun pakettia metsästämään, että saan vihdoin ja viimein Fazerin siniset ja jälkiuuniruisleivät (ah, niitä on odotettu..).. Mutta näihin tunnelmiin jälleen kerran ja tänäyönä toivon, että naapurit pysyy hiljaa.. :D